Juha Kilpiä kirjoitti kolumnin Herättäjä-Yhdistyksen Nuori YTY lehteen keväällä 2020.
”Minua pyydettiin kirjoittamaan juttu nuorille ja aiheena olisi sukupuolien moninaisuus. Tiedän, että Herättäjä-Yhdistyksen nuoritoiminnassa näyttäytyy vahvasti yhdenvertaisuuden ja ihmisyyden arvokkuuden puolustamisen eetos. Oli siis kunnia saada kirjoittaa tähän lehteen.
Minua on viime aikoina puhutellut ajatus moninaisuus sanan käytöstä. Jos otamme sen esiin vain silloin kun puhumme ihmisistä, jotka eivät mielestämme ole jollain tavalla tyypillisiä, on se ihmisyyttä kaventavaa. Ajattelen, että niin kuin tähdet ovat kauniita ja ainutlaatuisia, niin olemme me ihmisetkin. Ihan kaikki. Ja siitä se sitten lähti.”
Tähtenä taivaalla
Minusta maailmaa on joskus mielenkiintoista lähestyä tilastojen, lukujen ja niiden välisten suhteiden kautta. Yksi lempi verkkosivuistani on Worldometer.info, joka esittää reaaliaikaisia maailmanlaajuisia tilastoja. Se kertoo esimerkiksi, kuinka monta ihmistä on syntynyt ja kuollut tänä vuonna tai paljonko meitä on tällä pallolla? Luku on valtava, lähenee 7,8 miljardia. Mielenkiintoista on, että tuo on yllättäen juuri se sama luku kuin mikä on ihmisten sukupuoli-identiteettien määrä tällä pallolla.
Sukupuoli-identiteetti vastaa kysymykseen, millainen on yksilön kokemus omasta sukupuolesta. Eri maiden lait tuntevat jo useita sukupuolia, mutta tänne pieneen pohjoiseen maahamme on niistä virallisesti jalkautunut vasta kaksi. Kehitysbiologian professori Hannu Sariola on todennut, että on varsin yksinkertaistavaa väittää pallolla olevan vain miehiä ja naisia. Tälle rakentamallemme sukupuolien systeemille on kuitenkin kulttuuriset ja historialliset juuret. No, mitä sitten sukupuolesta kannattaisi ajatella?
Olemme tottuneet ajatukseen, että pilvettöminä öinä taivaalle katsoessamme näemme lukemattoman määrän tähtiä. Todellisuudessa paljain silmin on astronomi Dorrit Hoffleitin mukaan nähtävissä parhaimmillaankin vain noin 4500 tähteä. Silti edelleenkin katseen piirimme takana niitä on olemassa lukematon määrä. Tähtien näkemiseen vaikuttaa paljon vallitsevat olosuhteet ja toisaalta se, minne katsomme ja mitä tavoitellen? Ehkäpä sama on sukupuolten kanssa. Se millaisista olosuhteissa ihmisiä katselemme ja toisaalta mitä katsoessamme tavoittelemme, määrittää paljon sitä mitä näemme. Ihmiset käyttävät omasta sukupuolestaan erilaisia ja eriaikoina luotuja käsitteitä. Sukupuoleltaan ihmiset ovat aina moninaisia ja ainutlaatuisia. Tuon ainutlaatuisuuden soisin tulevan nähdyksi, ja siksi meidän pitäisi pyrkiä luomaan mahdollisimman otolliset olosuhteet toistemme näkemiselle.
Tähtiä näemme kirkkaalla, pilvettömällä ja kauniilla säällä. Mitä ovat ne pilvet, jotka tulevat eteen ihmistä katsoessamme, vaikka niiden pitäisi olla poissa? Mitä olisi se kirkas ja kaunis sää, joka mahdollistaisi ihmisten näkeminen ainutlaatuisena, arvokkaana, moninaisena ja aina kauniina?
Teksti: Juha Kilpiä, seksuaalipedagogi ja työnohjaaja