Juha Kilpiä kirjoitti blogin Suomen Uusperheiden Liiton Supliikki lehteen 20.4.2023.
”Ajattelen, että samanaikaisesti kun meillä monisuhteisuudesta ja kumppanuuksien kirjosta käydään julkisuudessa yhä enemmän keskustelua, jolla pyritään purkamaan turhia eloa kaventavia normeja, on meillä varsin tavanomaisissa heteroparisuhteissakin paljon tarinoitavaa.
Edelleenkin kuulee eronneiden puhetta siitä, kuinka he kokevat epäonnistuneensa ja kuinka joku lapsuuden tarina ikiaikaisesta punaisesta tuvasta ja perunamaasta rämettyi erossa.
Kysyin joskus yli kymmenen vuotta sitten opiskelijoilta, kumpi on arvokkaampaa – yksi pitkä kumppanuussuhde vai viisi lyhyempää niiden kaikkien ollessa onnellisia? Jo tuohon vastaukseen perusteita rakentaessa kysymys sai ihmiset mutkalle.
Meillä puhutaan entistä enemmän kumppanuustaidoista. Varsin vähän silti puhutaan taidoista päättää kumppanuussuhde ja aloittaa uusia, vaikka kaikista alkavista kumppanuuksista vähemmistö on ensisuhteita.
Puheilla ja niiden teemoilla me rakennamme ja ylläpidämme normeja. Voisi olla hyvä vahvistaa tarinaa, että hyvään ihmiseloon voi kuulua eri määrä perättäisiä tai rinnakkaisia suhteita ja että meidän kyvykkyys mitataan taidoilla elää niissä toisia ja itseä kunnioittavasti, ei määrällä.”
————————
Opetin kymmenisen vuotta sitten useita vuosia seksuaalikasvatusta nuorille sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Aloitin joskus kurssit esittelemällä itseni sanoen ”olen Juha Kilpiä, asun Helsingissä, olen ollut viisi kertaa naimisissa” ja aina tässä kohtaa kuului kohahdus. Jatkoin vakavana ”no ok, en oikeasti viidesti, neljästi” ja jälleen kohahdus. Tähän jatkoin jo hymyillen ”no ok, jos ei neljä, niin mikä olisi teidän mielestänne hyvä määrä? Kolme, viisi, kaksi…” ja siitä aloitimme sitten kurssin. Todellista määrää en kertonut koskaan.
Olemme lapsena monista lähteistä saaneet ainutlaatuisesti ymmärrystä siitä, millainen on parisuhde ja miten siinä eletään. Silloin ovat mahdollisesti rakentuneet myös ensimmäiset mielikuvat ja odotukset parisuhteelle omassa elämässä. Toisille ne näyttäytyvät samoin kuin hengitys, luonnollisena osana elämää. Toisille taas hengen ahdistusta tuottavana.
Parisuhde on mystinen käsite ja hyvä parisuhde vielä enemmän. Jos kysyisin sinulta, mikä ruokalaji, väri tai eläin symboloisi parhaiten hyvää parisuhdetta, olisin melko varma, ettemme ainakaan kaikissa päätyisi samoihin. Ehkemme missään.
Mennessämme ensimmäiseen suhteeseen, ovat meidän hyvää parisuhdetta kuvaavat ”symbolimme” melko todennäköisesti erilaiset kuin siitä poistuessa. Näin käy myös seuraavilla kerroilla. Tuo symbolien muutos määrittää vahvasti sitä, mitä merkityksiä parisuhteelle annamme ja miten sen mahdollisuuksiin omalla kohdallamme uskomme. Nuo symbolit kertovat paljon parisuhdeajatuksistamme, mutta vähintään yhtä paljon meistä itsestämme.
Käsityksemme parisuhteesta saattaa kuitenkin muotoutua elämän muutoksissa sellaiseksi, ettei enää tunnukaan mahdolliselta tai oikeutetulta aloittaa uutta parisuhdetta. Usko omaan kyvykkyyteen elää suhteissa saattaa heiketä, syyllisyys aiempien suhteiden vaiheista vaivata. Pelko aiempien erojen kivusta saa araksi.
Toisinaan parisuhteen luvallisuuden tunteeseen vaikuttavat vahvasti myös toisten ihmisten parisuhteen symbolit. Sillä on merkitystä, miten omia oikeaksi koettuja käsityksiä pidetään esillä, miten niistä puhutaan ja miten muiden symboleita arvostetaan tai jätetään arvostamatta. Kulttuuriset ja uskonnolliset yhteisöt ovat tässä merkittävässä asemassa luomassa ja purkamassa normeja.
Toivottavasti emme vahingossa tavallamme puhua parisuhteista lisäisi esteitä toisten suhdepoluille. Niiden asettamisessa olemme monesti itse riittävän hyviä. Parisuhteidemme symbolit eivät kasva tyhjiössä.
Juha Kilpiä
Voimavarakeskeinen työnohjaaja ja ryhmänohjaaja, seksuaalipedagogi, kirjoittaja