Ilmassa on ristiriitaa – tuntuu kesältä, mutta pitäisi ajatella syksyä. En liene yksin tilanteen kanssa. Tänä syksynä olen kuitenkin ihan erilaisen, uuden tilanteen edessä. Kerron siitä vähän.
Olen useamman ihmisen kanssa käynyt keskusteluja Aktuaalin syksyn uusista virroista. Kaikki tämä muutos sai alkunsa vuosi sitten käydessäni katsomassa kaverin kanssa Blues Brothers bändin keikkaa Kulttuuritalolla. Puolessa välissä keikkaa havahduin, olin ihan omissa ajatuksissa ja musiikki ei millään tavalla saanut syttymään. Lavalla oli järkyttävän taitavia soittajia, mutta jotain puuttui. Miehet mustissa puvuissa mustine laseineen näyttivät lähinnä surullisilta. Siitä puuttui luovuus, rohkeus ja elävyys.
Koska keikka ei vienyt mennessään, oli penkissä aikaa pohtia tuota kokemusta. Säikähdin hieman, kun mietin työtäni, itseäni ja omaa toimijuutta. Onko mahdollista, että joskus olisin samassa pisteessä tai vielä pahempaa, olenko jo. Toistaisin työssäni jotain kerran toiminutta ja toivoisin saman toimivan edelleen. Käyttäisin energiani asioiden ylläpitämiseen ja säilyttämiseen sen sijaan että etsisin sitä, millä olisi vaikkapa hyvinvoinnin edistämisen kannalta merkitystä juuri nyt. Miten minun tulisi toimia nykyisin resurssein, kehittyä ja mitä kehittää, mikä pitäisi minut elävänä?
Juttelin asiasta syksyn ajan useamman ihmisen kanssa. Ilmeisesti isoa huolta ei ollut vielä, mutta sain myös hyvää peilipintaa pohdinnalleni sekä ymmärrystä teemasta. Syksyllä pohdin omassa työnohjauksessa tätä kokemusta ja sitä, mitkä asiat ovat itselle työssä tärkeitä, tekevät työstä merkityksellisen? Tein sen pohjalta itselle listan sanoista/asioista, jotka ovat tärkeitä. Siitä tuli aika pitkä, työssäni oli siis paljon merkityksellisiä ulottuvuuksia. Tässä niistä muutama, jotka eritoten ovat vaikuttaneet tulevan syksyn toiminnan rakentumiseen.
Arvosidonnaisuus, dialogisuus, esteettisyys, hienovireisyys, hyvinvoinnin edistäminen, inhimillisyys, kantaa ottavuus, kompleksisuus, luovuus, läpinäkyvyys, moninaisuus, osallisuus, rehellisyys, reiluus, rohkeus, toimijuus, vastuullisuus, yhteisöllisyys.
Sanojen kasaamisella oli seurauksia. Ne haastoivat katsomaan omaa työtä kriittisesti. Syntyi ajatuksia siitä, miten nuo näyttäytyvät nykyisessä työssäni ja toisaalta, miten haluaisin niiden näyttäytyvän tulevaisuudessa? Mitä haluaisin työssäni tehdä, jotta nuo sanat olisivat itselle enemmän totta? Kaiken pohdinnan jäljiltä syntyi erilaisia koulutuksia, koulutusprosesseja ja tapahtumia, joita voi katsoa kerättyjen sanojen lävitse tyytyväisenä. Osa on julkisia, osa kohdennettuja ja suljettuja. Osasta pyydän hintaa, koska tämä on minulle työtä. Toiset tehdään, koska minulla on siihen mahdollisuus. Yhteistä kaikelle on, että uskon niihin ja siihen, että niistä kaikista syntyy jotain hyvää. Ja mikä parasta, nyt en enää ole huolissani itsekään luovuuden, elävyyden tai rohkeuden puutteesta.