Blogi on julkaistu 28.3.2019 Parisuhdekeskus Katajan sivuilla.
Aurinko laskee. Hitaasti kuva muuttuu. Meren samettinen pinta taltioi sen oranssin punaisen tulenhehkun peiliinsä. Meitä oli siinä sillalla monta, seisomassa hiljaisina ja tyyninä. Toiset yksin, toiset käsi kädessä. Kukaan ei sanonut mitään. Ei tohtinut. Sitä ikään kuin sopimuksesta elämää kohtaan kunnioitti toisia vaikenemalla. Toiset meistä ottivat kuvia. Vieressä seisovan naisen poskia pitkin valui kyyneleitä. Joku varmasti jakoi tästä kauneudesta jotain sosiaaliseen mediaan tai lähetti viestinä ystävälle, kuvan tai tekstiä. Tajusin, että juuri sillä hetkellä olisin halunnut käteeni käden. En ehkä enää huomenna. Minun teki mieli kirjoittaa sanoja tuosta hetkestä, kyynelistä ja toiveesta. Kertoa jotain siitä, mitä heräsi henkiin, kun aurinko laski oranssin punaisena tulenhehkun peiliinsä.
KAUNEUS, HYVYYS JA TOTUUS OHJAUKSESSA
Esteettisyys kytkeytyy kokemus – ja aistimaailmamme syvempiin virtoihin. Se mahdollistaa pinnan alle menemisen, sukeltamisen vesiin, joista emme muuten ehkä saisi tuntua. Ollessamme kytköksissä omaan esteettiseen puoleemme, on läsnä aina oma usein sanoittamaton käsityksemme klassisista hyveistä, kauneudesta, hyvyydestä ja totuudesta. Esteettisyys voi olla hoitavaa, kuntouttavaa ja voimauttavaa jos ohjaaja osaa liittää sen osaksi ohjauksen tapaansa.
Ohjaajan hyveisiin voidaan katsoa kuuluvan estetiikan ymmärrys – kauneuden näkemisen ja tunnistamisen taito. Voimavarakeskeisessä viitekehyksessä esteettisyyden ymmärrys on dialogissa syntyvää ja elävää. Tällöin kauneus on toisen kauneuden aistimuksen tavoittamista ja jakamista. Se syntyy ihmisten välillä ja syntyäkseen se vaatii välittämisen maailman läsnäoloa.
Erilaisissa tutkimuksissa kerrotaan paljon siitä, miten esteettisyyden kokemuksella on hoitavaa, kuntouttavaa ja voimauttavaa ulottuvuutta. Ihmiset ovat tietoisempia aisteistaan ja tunteistaan kokiessaan kauneuden läsnäoloa ja saavat yhteyden johonkin, kenties elämän kantaviin voimiin.
Klassiset hyveet; kauneus, hyvyys ja totuus kulkevat keskenään käsi kädessä. Kun sielumme koskettaa kauneutta saa se kosketuksen myös hyvyyteen ja totuuteen. Saatamme saada kiinni jostakin sellaisesta, johon sanoin emme ole välttämättä yltäneet. Esteettisen kokemuksen kautta saatamme löytää merkityksiä, vivahteita ja sävyjä, joiden olemassa olon havaitseminen saattaa olla systeemisesti ajatellen meille erityisen merkityksellistä.
KAUNEUS YHDISTÄÄ MIELIÄ
Kauneuden kokemuksen jakaminen on itsestä kertomista. Silloin tulemme nähdyksi omien arvojen, käsitysten ja aistimaailman kautta. Se miten kauneus liittyy kokemuksiimme kertomuksissamme, tekee siitä enemmän henkilökohtaista ja samalla enemmän sellaista, josta kautta voimme tulla ymmärretyksi ja johon voi liittyä. Puhe esteettisyydestä tekee meistä inhimillisempiä.
Esteettisyyttä havainnoiva ja sille tilaa antava ohjaaja pystyy vastaamaan ihmisessä elävään joskus uinuvaan ja taas toisinaan alati vahvasti esteettisyyden kokemusta janoavaan puoleen. Se liittää parhaimmillaan ihmisiä yhteen enemmän kuin mitkään sanat tai teot. Ihmisten väliseksi rajapinnaksi muodostuu tuntu jonkin sanattoman ulottuvuuden läsnäolosta, ymmärryksestä ja yhteyden kokemuksesta.
Olin aikoinaan ohjaamassa miesten eroryhmää yhdessä kurssikeskuksessa. Istuimme rannalla ja muistan järven selän päälle taittuvan auringonlaskun ääressä kysyneeni miehiltä, miten tuo auringonlaskun kauneus liittyy tähän hetkeen. Itkimme sillä kerralla pitkään ja monia asioita. Sitä en kysyessä tiennyt tai tavoitellut. Ihmiset tavoittivat mitä ihmeellisempiä ulottuvuuksia menneiden muistojen kauneudesta. Puhe oli metaforien täyttämää ja haki jatkuvasti ulottuvuuksia ja ymmärrystä jostain hyvästä, totuudesta ja kauneudesta. Ihmisyys oli vahvasti läsnä ja monenlaisena.
KAUNEUS HERKISTÄÄ DIALOGIA
Ihminen on kokonaisuus. Hänen mielensä ja kehonsa ovat yhtä, samoin mielessä rationaalinen tietomaailma, arvoituksellinen tunnemaailma ja havaittava aistimaailma ovat yhtä. Ne kaikki käsittelevät samanaikaisesti läsnä olevaa kysymystä. Pitämällä dialogissa läsnä nämä kaikki, rikastutamme dialogia.
Esteettisyydellä on vaikutuksia niin meidän mieleemme kuin kehoomme. Olemme varmasti kuulleet jonkun joskus sanovan, että joku oli niin kaunista, että henki salpautui, se mykisti, iho meni kananlihalle tai tunsin sydämen lyönnit rintaani vasten kovemmin kuin koskaan. Jostain syystä esteettisellä kokemuksella on meihin paljon vaikutusta. Ohjaajan taitoihin voisi kuulua kyky sanoittaa sekä kontekstuaalisesti auttaa ihmisiä tunnistamaan tilanteiden esteettisiä tasoja sekä ohjauksellisesti löytää tapoja liittää niitä hetken tarkoitukseen. Tämä vaatii ohjaajalta paljon dialogisia taitoja, ymmärryksen siitä, miten pidetään yllä myös dialogin esteettisyyttä – liitytään herkkyydellä toisen tarinaan niin, ettei vahingossakaan runnota runsain kovin sanoin, muttei myöskään jätetä dialogissa liian hentoon kosketukseen.
KAUNEUDEN KOKEMUKSEN PYHYYS
Olisi hyvä, jos osaisimme ohjaajana arvostaa monenlaista kauneutta ja näkisimme kauneutta sielläkin, missä emme sitä eilen vielä nähneet. Ehkä meidän tulisi suhtautua kauneuteen kuin pyhyyteen ja antaa sille samankaltaista arvostusta. Mikäli haluamme mahdollistaa ohjaamisellamme merkityksellisyyden synnyn, on esiin voitava nousta muutakin kuin tietoa. Me tarvitsemme monenlaisia tarttumapintoja, monenlaisia tunne- ja aistikokemuksia, jotta hetkestä ja siinä sanotuista sanoista syntyy meille omia ja siten merkityksellisiä.
ESTEETTISYYS JA HYVINVOIVA KUMPPANUUS
Ihminen elää monissa suhteissa, joiden kunkin merkitys hänen elämälleen on ainutlaatuinen – näin myöskin hänen kumppanuussuhteensa. Voi olla, että se sisältää romanttisen rakkauden, seksuaalisuuden, henkisen yhteyden, maailmankuvasta nousevan toveruuden, turvan, tottumuksen, omistuksen halun tai vallan ulottuvuuksia. Kumppanuuksissa omalla tavalla elävien ihmisten hyvinvointia edistetään esimerkiksi sillä, että heitä autetaan tunnistamaan niitä ulottuvuuksia, joita heidän ainutlaatuinen suhteensa sisältää sekä saamaan ymmärrystä siitä, miten ja mitä he yhdessä siinä rakentavat, muuttavat tai vaalivat.
Kumppanuussuhteet ovat esteettisiä suhteita. Kumppanuuden historia on tunne- ja aistikokemusten historiaa, joka on kytkeytynyt erilaisiin esteettisiin jaettuihin hetkiin. Ne ovat rakentuneet kauneuden, hyvyyden ja totuuden maisemaan sitä kukin itse omalla tavalla ymmärtäen. Ohjaajan voisi olla hyvä pitää tätä jo kumppanuussuhteen juuressa syntynyttä esteettisyyden maailmaa läsnä jatkuvasti, kun autetaan ihmisiä sen tutkimisessa ja rakentamisessa. Oman hyvinvoinnin edistämisessä.
KOLME OHJETTA ESTEETTISEEN OHJAUKSEEN
1. Kiinnitä huomiota ohjauksessa, tilassa ja dialogissa läsnäoleviin esteettisiin ulottuvuuksiin ja sanoita niitä.
- Anna mahdollisuus ohjauksellisin keinoin ilmaista tunnetta, kokemusta tai tietoa esteettisyys huomioiden.
- Ymmärrä kontekstin merkitys esteettisyyden äärellä toimiessa, tärkeintä ei ole ohjaajan esteettinen maailma vaan ohjattavan.
- Juha Kilpiä